Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2012!

Tachetee Cuklaasydän "Susu" tonttuilee

Erityisterveiset joulun aikaan syntymäpäivää viettäville kasvateille:

Kaukasianpaimenkoirat: ensimmäiset kasvattini Silkin ja Hukan A-pennut 26.12. 7 vuotta, tuontikoirieni Karmenan ja Tarmon F-pennut 29.12. 4 vuotta ja Taran ja Hukan G-pennut 2.1. 4 vuotta.
Suomenlapinkoirat Piparin ja Dogin I-pennut juhlivat 1-vuotispäiväänsä 23.12.
Onnea kaikille!
 

Onnee Eee-siskoille ja –veljille!

Tervehdys karvakorva-sisaruksilleni Hämeenlinnasta. Aika juoksee ihan koiramaisen nopeasti ja tänään täälläkin on juhlittu meidän 3-vuotisjuhlapäivää. Tai siis Mun 3-vuotisjuhlaani. Muuten en olisi asiaa varmaan noteerannutkaan, mutta Mami lurautti aamulla Paljon Onnea Vaan –laulun, kun tuli silittelemään mut hereille olohuoneen nimikkosohvalta, millä oon ruvennut nukkumaan säännöllisesti. Mamilla on kutosen lauluääni eikä nuottikorvaa ollenkaan, eli melko nolona kuuntelin esitystä ja päätin lopulta herätä ja nousta ihan salamana jaloilleni, jotta tilanne saatiin katkaistua nopsasti poikki. Paappa lahjoi mua sit heti aamulla, jo ennen aamupuuroa ja aamulehden noutoretkeä, kananfileellä. Yleensä saan niitä vain poikkeuksellisen mallikkaista toimista. Ehkä Paappa oli noteerannut miten nopeasti sain Mamin aamulaulun loppumaan… Päiväretki lähipelloille ja -metsiin Paapan kanssa oli kaksituntinen, eli tuplasta normimatkojamme pidempi. Päivällä pelasin taas tänäänkin hetken futista Paapan kanssa ja harjoittelin itsekseni pallonkuljetuksia. Mulla on semmonen tosi kevyt ja juuri sopivan iso jalkapallo, jolla en ihmisteni mielestä onnistu satuttamaan itseäni. Ne ovat ostaneet niitä mulle jo kai pari tusinaa, sillä en millään malta olla upottamatta niihin silloin tällöin hampaitani. Perusduunissani eli kotivahtipäivystyksessä oli tänään hiljaista. Iltapäiväpostin ½ kilsan pikkupyrähdys tehtiin normisti, mutta illalla Mami tuli töistä ja toi mukanaan lempiherkkujani kaksi paksua pussillista, joista sain runsaasti maistiaisia tekemättä mitään istumisia tai haukkumisia. Sain uuden hiirilelun, jolle esittelin välittömästi laajan pihamaani nurkasta nurkkaan. Otus vinkui koko matkan ajan, vaikka ihan hellästi sitä mielestäni pureskelin ja heittelin. Päivän erilaisuutta oli ilmassa myös illalla. Mami teki kanssani normaalia pidemmän iltalenkin, eikä yhtään hoputtanut vaikka tahallani tutkin kaikki facepuskapäivitykseni todella huolellisesti aikaa säästämättä. Iltalenkin jälkeen nautin aina päivälliseni. Tänään sain ykkösherkkuani, hirven jauhelihaa, ja juuri sopivan huonelämpöisenä. Ruuan jälkeen rehjusimme Mamin kanssa pehmopallollani, homma johon oon Mamia kouluttanut kohta kolme vuotta ja se alkaa jo olla todella hyvä painikaveri, lähes koiramaisen uskottava murinoineen ja puskuineen.  Äsken Mami vielä putsasi korvani ja teki manikyyrit. Eilen mut oli harjattu ja kammattu juhlakuntoon. Pakko tunnustaa, että olen todella tyytyväinen ihmisiltäni saamaan huomioon ja palveluihin, mutta tänään ne oli kyllä ihan kymppitasoa! Annoin Mamille kiitospusunkin, oikeaoppisesti leukaan, Mamia en nimittäin saa pussata suulle.

Voikaa hyvin siskot ja veljet!
Erityisen rakkaita terveisiä haluan tänään lähettää äiti-Piparille!

Niin ja kovasti paljon terveisiä ja kiitoksia hyvästä vauvahoidostani Tarjalle!!
 

 Inhoan valokuvausta ja siksi Mami ei ikinä saa minusta katsekuvia. Kesällä Mamilta meni "hermot" kun rikoin pelipallojani turhan useita ja se osti mulle kahdeksan uutta palloa yhtenä päivänä, no nyt niistä on kaksi jäljellä...Kotitontillamme oli siili, minkä haukuin ensin kuuroksi ja onnistuin lopulta karkottamaan mokoman tuhisijan tiluksiltamme kokonaan. 
 

Vahtipaikkani on edelleen oman kopin katolla koska sieltä näkee ja kuulee kauas. 

Mun häntä oli kesällä vielä tosi komeessa kunnossa, mutta Mami leikkasi sen ohuemmaksi kun sain siihen pienen ruhjevamman, mikä sitten tulehtu ja jota piti hoidella antibiooteillakin. Samassa hötäkässä häntää oli ohennettava ja vielä nykyisikin häntäni on niin kevyt, että se pysyy ihan automaattisesti ylhäällä, Aiemmin en sitä jaksanut kannatellakaan rodullemme tyypillisellä tavalla.  

Terveisin,

Jippo (Tachetee Erikoine Ego) ja Sara-Mami

Hei, pitkästä aikaa!

Kuuma kesä alkaa hiljalleen kääntyä syksyksi.
Nikita on kovasti aikuistunut. Itsevarmuutta on tullut lisää, mutta myös rauhallisuutta ja omanarvontuntoa. Myös kanssakäyminen koiran kanssa on helpompaa, Nikita malttaa kuunnella ohjeet ja useimmiten vieläpä noudattaa niitä:). Aamuisin saan ison kielipusun korvalehteen, merkkinä siitä, että on aika lähteä ulos. Tosin ennen sitä Nikita ja isäntä ovat jo nauttineet aamupalan (täsmälleen samanlaiset voileivät).
On hauskaa, miten koiralle on tullut rutiinit ja erilaiset tottumukset.Ja niitä on sitten noudatettava! Oli miten kiire tahansa!
Kuvassa nautiskellaan puruluuta (matto täytyy laittaa ruttuun).
Terv. Nikita ja isäntäväki

Nikita ja Kristiina

Kaikki kuvat nähtävissä linkin takaa. Oman koiran kuvia saa lainata kun muistaa mainita kuvaajan: Emilia Vandell. Kiitos Emilialle upeista kuvista!!

enpun.kuvat.fi/kuvat/Koiratapahtumat/Tachetee%20tapaaminen/

Ensin syötiin maitoateria, ja sitten maisteltiin jauhelihaa

Vatsa on niin täynnä, että on jäätävä kupin viereen nukkumaan

 
Mustat pojat

Riistan värinen narttupentu

Hihan alle oli hyvä mennä turvaan nukkumaan.

Tachetee Cuklaasydän "Susu" synnytti 1.6. seitsemän hyvin elinvoimaista ja vilkasta pentua. Pennuista neljä ovat narttuja ja kolme urosta. Pentujen isä on Suomen Muotovalio Lecibsin Patentti "Pate", joka jättää vain tummia pentuja. Tästä syystä yksikään pennuista ei ole Susun värinen parkki.  

Susu ja kahden päivän ikäinen narttupentunsa 

Tässä pennut ovat jo 14 päivän ikäiset, silmät ovat avautuneet, ja käytös muuttunut kovasti koiramaiseksi. Pennut ovat hyvin ystävällisiä, ja ne heiluttavat tyytyväisenä häntiään kun niitä käydään paijaamassa. Vielä pari päivää pentue saa olla pentulaatikossa, mutta mikäli sää sallii, ne saavat aloittaa ulkoilun jo juhannusviikonloppuna.

Ulkoilua harjoitellaan Mustikan johdolla.

Nea pentujen kanssa

Suomenlapinkoira K-pentue syntyi perjantaina 20.5. Orimattilassa. Ensimmäinen pentu syntyi kello 5.20 ja viides kello 11.30, ensin syntyi kolme narttua ja sitten kaksi urospentua. Pennut ovat kaikki hyvin tasakokoisia, niiden syntymäpaino oli noin 300 grammaa. Kaikki tuntui olevan Mustikalla ja pennuille hienosti, joten saatoin perjantai-iltana palata takaisin kotiin. 

Pennut ovat kehittyneet hyvin Nean hoivissa ja ne painavat tänään viiden päivän ikäisinä jo noin 500 grammaa.

Valvominen kätilönä nukkuvassa talossa on melko puuduttavaa. Ainoa, joka nukkujista heräsi pentujen vikinään oli niiden isä Tachetee Beana Juhani "Junnu", joka tuli välittömästi ovensuuhun katselemaan ja kuuntelemaan elämän ihmettä. 

Lecibsin Karma "Mustikka" pienten pentujensa kanssa

Venäjän tuontinarttu Afina Pallada iz Grada Velikogo on astutettu Puolan tuontiuroksella Gorky Echinus. Kuten kuvistakin voi havaita Gorky teki kaikkensa kosiskellakseen morsianta, tarjoten omia leikkikalujaankin ja leikkien Afinan kanssa.

Kiitos Hennalla kuvista!

Hei, Tarja! ja muu Tacheteen väki!

Ihku ja hänen kotiväkensä 

Tomppa ja Taina kävivät kylässä, joten pääsimme menemään lenkille kaikkien kaukkareiden kanssa yhtä aikaa. Se oli hienoa, vaikka hajurako pitikin säilyttää Aatun ja Silkin välillä, ne kun eivät halua olla läheisessä kosketuksessa.

Aatu irroittelee pihalla

Tomppa ja Aatu

Aatu ja Silkki

Tomppa ja Silkki

Nessi ja Taina

Kiitos Tainalle ja Tompalle kuvista:

Tomppa Tarmon (Korsar Oikumena) ja Taran (Mörkömaan Pidgeotto) kanssa

Tarmo

 Tara

Heart of Champs Crime "Lucia" ja Ikimuiston Norpan Näköne "Norppa"

 Norppa

  Lucia

Syksyllä 2009 huomattiin, että Boriksella on patti päälaella. Käytiin lääkärissä, jossa sanottiin, että on ilmeisesti rasvapatti. Täytyy seurata kasvaako ja muuttaako muotoa. Vuoden vaihteen aikaan, kun rapsutin sitä päälaelta, patti oli kasvanut isoksi ja siinä oli niin kuin pikkusyyliä. Lähinnä tuli mieleen noita-akan nenä.

Tilasimme lääkärille ajan ja kävimme näyttämässä pattia. Se oli ihokasvain, joka pitää leikata. Tammikuun kahdestoista päivä oli leikkausaika. Boris punnittiin tietenkin. Paino ilman häntää oli muikeat 79.2 kiloa. Lääkäri totesi, ettei missään nimessä lihava vaan erittäin sporttinen ja lihaksikas koira.

Operaatio nukutuksineen kesti pari tuntia. Boris sai lievän heräävän piikin ja jo kun menimme hakemaan, niin herra oli jotensakin tolpillaan. Leikkauspäivä oli perjantai, totesinkin, että nyt voisi mennä Hämeenkadulle, niin ei Boriskaan erottuisi porukasta kun sen verran oli sivuaskelia.

Haava parani hyvin, eikä tarvinnut käyttää kauluria, tosin lääkärillä ei olisi niin isoa löytynyt. Sukka oli jalassa muutaman viikon, eikä Boris kyllä sitä yrittänytkään raapia. Nyt on tukkakin jo hyvin kasvanut.

Parin viikon päästä leikkauksesta tuli patologin vastaus. Kasvain oli hyvänlaatuinen rasvakasvain, jonka ei pitäisi uusiutua, koska on poistettu kirurgisesti.
 

Boriksella on paljon kaikenlaisia päähänpinttymiä ja rutiineja. Moni asia muuttuu sillä heti rutiiniksi. Boriksella on silloin tällöin esinahkatulehdus. Muutama viikko sitten huuhtelin sitä neljänä päivänä betadiinilla. Boris antaa tehdä tuonkin huuhtelun hyvin, ei tarvitse olla ketään kiinni pitämässä. Viidentenä päivänä illan suussa, Boris tökkäsi pesuhuoneen ovea ja kun avasin oven se meni sinne ja seisoi vakipaikalle sen näköisenä, että oletko unohtanut, mitä ei ole vielä tehnyt. No ei siinä muu auttanut kuin taas huuhdeltiin.

Meidän pojan kanssa sillä on omat kuviot. Vaikka Boris olisi sikeässä unessa illalla ruuan ja hammasluun jälkeen ( joka ruokailun jälkeen Boris menee seisomaan sen kaapin eteen, missä on sen luut ja tarvitsee dentist hammasluun) ja se kuulee että Joni tulee alakertaan, Boris nousee ja ottaa rullaluun suuhunsa ja tuijottaa Jonia, että tules tänne. Joni menee sen luokse ja Boris silloin tällöin hyppää kaikki neljä jalkaa ilmaan yhtä aikaa ja sit se menee maate. Sitten on Jonin vuoro ”yrittää” ottaa luuta pois. On siinä hetken aikaa ärinää ja murinaa. Leikki ei kestä kauaa ja Boris joko syö luun tai jatkaa kuorsaamista.

Olimme jokin aika sitten reissussa. Mummi oli meillä Borista hoitamassa. Eka aamu oli mennyt ihan hyvin. Boris oli mennyt pihaansa. ( Tämäkin on sellainen asia, että jos muut nousevat ennen kuin minä, Boris ei korvaansa letkauta, mutta kun tulen alas ja otan kahvin kuppiin, niin jopas on Boriskin pystyssä ja menossa pihaansa). Mutta sitten alkoi ”ongelmat”. Meille tuli mummin siskokin viettämään viikonloppua Borista hoitaen. Seuraavana aamuna Boris olikin sitä mieltä, että en mene pihalle. Siinä oli mummuilla miettimistä kuinka saada sylipuudeli ulos. Boris oli jo siirtynyt seuraavaan vaiheeseen konnankoukussansa ja oli mennyt istumaan ulko-oven eteen, katsoen mummuja nappisilmillään, että ken tästä kulkee saa minut mukaansa. Eipä siinä muu auttanut kuin mummut meni ulos takaovesta ja Boris tyytyväisenä varmaan istui oven edessä.

Missään vaiheessa Boris ei murissut eikä käyttäytynyt uhkaavasti.  Annoin sit mummile vinkin, että on hakevinaan puita takapihalta, niin kyllä Boris sitten tulee. Näin kävikin. Viimeisimmät hoitokerrat ovat sujuneet ongelmitta.

Näitä herran kepposia ja rutiineja riittää kyllä.

Boriksen sisaruksille etukäteen onnittelut esikouluiän saavuttamisesta