Onnee Eee-siskoille ja –veljille!

Tervehdys karvakorva-sisaruksilleni Hämeenlinnasta. Aika juoksee ihan koiramaisen nopeasti ja tänään täälläkin on juhlittu meidän 3-vuotisjuhlapäivää. Tai siis Mun 3-vuotisjuhlaani. Muuten en olisi asiaa varmaan noteerannutkaan, mutta Mami lurautti aamulla Paljon Onnea Vaan –laulun, kun tuli silittelemään mut hereille olohuoneen nimikkosohvalta, millä oon ruvennut nukkumaan säännöllisesti. Mamilla on kutosen lauluääni eikä nuottikorvaa ollenkaan, eli melko nolona kuuntelin esitystä ja päätin lopulta herätä ja nousta ihan salamana jaloilleni, jotta tilanne saatiin katkaistua nopsasti poikki. Paappa lahjoi mua sit heti aamulla, jo ennen aamupuuroa ja aamulehden noutoretkeä, kananfileellä. Yleensä saan niitä vain poikkeuksellisen mallikkaista toimista. Ehkä Paappa oli noteerannut miten nopeasti sain Mamin aamulaulun loppumaan… Päiväretki lähipelloille ja -metsiin Paapan kanssa oli kaksituntinen, eli tuplasta normimatkojamme pidempi. Päivällä pelasin taas tänäänkin hetken futista Paapan kanssa ja harjoittelin itsekseni pallonkuljetuksia. Mulla on semmonen tosi kevyt ja juuri sopivan iso jalkapallo, jolla en ihmisteni mielestä onnistu satuttamaan itseäni. Ne ovat ostaneet niitä mulle jo kai pari tusinaa, sillä en millään malta olla upottamatta niihin silloin tällöin hampaitani. Perusduunissani eli kotivahtipäivystyksessä oli tänään hiljaista. Iltapäiväpostin ½ kilsan pikkupyrähdys tehtiin normisti, mutta illalla Mami tuli töistä ja toi mukanaan lempiherkkujani kaksi paksua pussillista, joista sain runsaasti maistiaisia tekemättä mitään istumisia tai haukkumisia. Sain uuden hiirilelun, jolle esittelin välittömästi laajan pihamaani nurkasta nurkkaan. Otus vinkui koko matkan ajan, vaikka ihan hellästi sitä mielestäni pureskelin ja heittelin. Päivän erilaisuutta oli ilmassa myös illalla. Mami teki kanssani normaalia pidemmän iltalenkin, eikä yhtään hoputtanut vaikka tahallani tutkin kaikki facepuskapäivitykseni todella huolellisesti aikaa säästämättä. Iltalenkin jälkeen nautin aina päivälliseni. Tänään sain ykkösherkkuani, hirven jauhelihaa, ja juuri sopivan huonelämpöisenä. Ruuan jälkeen rehjusimme Mamin kanssa pehmopallollani, homma johon oon Mamia kouluttanut kohta kolme vuotta ja se alkaa jo olla todella hyvä painikaveri, lähes koiramaisen uskottava murinoineen ja puskuineen.  Äsken Mami vielä putsasi korvani ja teki manikyyrit. Eilen mut oli harjattu ja kammattu juhlakuntoon. Pakko tunnustaa, että olen todella tyytyväinen ihmisiltäni saamaan huomioon ja palveluihin, mutta tänään ne oli kyllä ihan kymppitasoa! Annoin Mamille kiitospusunkin, oikeaoppisesti leukaan, Mamia en nimittäin saa pussata suulle.

Voikaa hyvin siskot ja veljet!
Erityisen rakkaita terveisiä haluan tänään lähettää äiti-Piparille!

Niin ja kovasti paljon terveisiä ja kiitoksia hyvästä vauvahoidostani Tarjalle!!
 

 Inhoan valokuvausta ja siksi Mami ei ikinä saa minusta katsekuvia. Kesällä Mamilta meni "hermot" kun rikoin pelipallojani turhan useita ja se osti mulle kahdeksan uutta palloa yhtenä päivänä, no nyt niistä on kaksi jäljellä...Kotitontillamme oli siili, minkä haukuin ensin kuuroksi ja onnistuin lopulta karkottamaan mokoman tuhisijan tiluksiltamme kokonaan. 
 

Vahtipaikkani on edelleen oman kopin katolla koska sieltä näkee ja kuulee kauas. 

 

Mun häntä oli kesällä vielä tosi komeessa kunnossa, mutta Mami leikkasi sen ohuemmaksi kun sain siihen pienen ruhjevamman, mikä sitten tulehtu ja jota piti hoidella antibiooteillakin. Samassa hötäkässä häntää oli ohennettava ja vielä nykyisikin häntäni on niin kevyt, että se pysyy ihan automaattisesti ylhäällä, Aiemmin en sitä jaksanut kannatellakaan rodullemme tyypillisellä tavalla.  

Terveisin,

Jippo (Tachetee Erikoine Ego) ja Sara-Mami